Miten olla pelkäämättä?

Heipä hei! Täällä Soul!

10 Asiaa mitkä helpottaa pelkoa.

1. Ajattele, että asia jota pelkäät ei ole olemassa.
2. Hengitä syvään.
3. Etsi jokaiselle pelottavalle tapahtumalle järkevä selitys esim. eläimesi kolistelee.
4. Välttele kotona yksin olemista ja pimeää.
5. Älä lue kauhutarinoita yksin kotona ollessasi, pimessä tai yöllä.
6. Älä ajattele mitään pelottavaa.
7. Jos pelottaa kuuntele lempi musiikkiasi tai katso joku kiva leffa.
8. Jos näät pihalla pelottavan näköisen ihmisen, yritä löytää joku läheinen nopeasti.
9. Älä avaa kellekkään viaraalle ovea.
10. Välttele pelottavia asioita.

Pelkovaroitus!

 Hei kaikki! Tässä FireHunter!

 Suosittelen, että perheen pienimmät eivät lukisi tulevia tarinoita, tai menneitä. Olen tosissani, se saattaa pelottaa pienimpiä. Osan tarinoista minä kuulin pienenä, ja ne pelottivat minuakin!
 Sanon vielä, että minä ja Soul tulemme vielä kirjoittamaan tätä Terrorblogia useammin, ja jos teillä on sopivia tarinoita blogiimme, ilmoittakaa vain :D

Ilon katse...

Eräänä iltana Sara niminen tyttö oli kävelemässä kadulla, häntä vastaan tuli henkilö, joka oli hyvin tummiin vaatteisiin pukeutunut. Tämä henkilö oli pelottavan näköinen '' Saisinko tulla teille? '' henkilö kysyi Saralta, '' Ei se ei käy. '' Sara sanoi ja lähti juoksemaan, henkilö kuitenkin lähti seuraamaan Saraa hiljaa kävellen. Sara oli nyt jo kotona, siellä ei ollut muita, hän istui sohvalle sydän hakaten, Sara katsoi ikkunasta, joka oli tämän takanaan, henkilö juoksi ikkunan ohi. Sara juoksi yläkertaan, meni huoneeseensa sänkynsä alle. Henkilö oli nyt ovella, hän aukaisi oven ja tuli sisään. Sara kuuli alhaalta kovia ääniä, ilmeisesti tämä henkilö etsi minua, henkilö juoksi nyt portaat ylös. Sara kuuli kun tuo henkilö avasi jokaisen yläkerran oven, nyt oli Saran huoneen vuoro. Tämä henkilö etsi kaikkialta, nyt hän kyykistyi minun sänkyni eteen. Hän näki Saran ja tuijotti tätä pitkän aikaa, sen jälkeen henkilö hymyili karmeilla tavallaan ja vetäisi puukon esiin...

Kahlittu nukke

 Poika nimeltä Sam oli isänsä kanssa kaupassa. Kävellessään lelu-osaston ohi, Sam huomasi hienon nuken läpinäkyvässä laatikossa. Hän nosti sen käteensä ja ihaili sitä. "Isi saanko tämän pliis"! poika pyysi. Isi pudisti päätään hinnan takia. Siitä kuitenkin Sam rupesi itkemään. Isä sääli poikaa ja osti nuken sille.

 Kotona kun Sam avasi paketin, hän huomasi käyttöohjeet:
-Sido nukke tiukasti kellariin
-Laita vielä kahleet päälle
-Lukitse kellarin ovi kunnolla

 Sam teki kaiken sen, mutta kun hän oli lukitsemassa kellarin ovea, hänen äiti huusi syömään, ja ovi jäi auki. Kun Sam palasi, ovi oli täysin auki. Sam siirtyi kellarin sisään ja huomasi nuken kadonneen sieltä. Juuri sillä hetkellä yläkerrästä kuului äidin kiljumista. Nukke laskeutui portaat alas verinen puukko kädessä.

 Sam piiloutui tynnyrin taakse ja rukoili ettei nukke löytäisi häntä. Nukke kuitenkin huomasi hänet. Sam laittoi kaikki voimansa peliin ja hyppäsi nuken yli. Ylhäältä hän löysi isänsä raadon ja äidin lukittuna vessaan. Nukke nousi kellarista ja ahdisti Samin nurkkaan. Nuken naamaan levisi leveä hymy, kun hän heilautti puukon Samin läpi.

Taskukirja nro 0

  No, en haluaisi kertoa tätä tarinaa, mutta näyttää siltä että minun pitäisi ottaa se esille. Kaikki alkoi pari kuukautta sitten eräässä sarjakuvakaupassa. Minä ja ystäväni otimme rahaa mukaan ostoksiin. Minä keräilen Aku Ankan Taskukirjoja, minullahan on melkein jokainen niistä. Ostin muutaman taskukirjan, sitten lähdimme.
 Silmääni kuitenkin osui jokin outo nähtävyys. Aku Ankan taskukirjoja on yhdestä yli neljäänsataan. Näin kuitenkin silmieni edessä numeron nolla! Aioin ostaa sen, mutta jostain syystä myyjä varoitti minua ostamasta sitä. En välittänyt hänestä, olin niin innoissani.
 Kotona istahdin sängyllä katsomaan numeroa nolla. Outoa kyllä, kansi oli todella hyvälaatuinen, vaikka vanhimmat ovat yleensä huonommin piirrettyjä.
 Minua kyllä vähän pelotti kansi, jossa Aku tuijotti eteenpäin vaaleanturkooseilla silmillään. Taskarin nimi oli Tappaja-Aku. Ensimmäisen tarinan nimi oli myös Tappaja-Aku. Ruuduissa näkyi kuinka Aku tappoi jokaisen ankkalinnalaisen yksi kerrallaan. Tarinan viimeisessä ruudussa oli sama kuva kuin etukannessa. Loput sivut kirjasta olivat pelkkää valkoista, ei mitään muuta. Hämmästyin kuitenkin suuresti, kun kirjan takakannessa näkyi kuva, jossa Aku seisoi pelottavalla katseellaan minun huoneessani! Kuvassa näkyi kuinka minä makasin sängyssä suu auki Akua tuijottaen, varmaan kiljuen. Yritin selittää vanhemmilleni, mutta he eivät ymmärtäneet laisinkaan. Sinä yönä en saanut unta luettuani taskukirjan numero 0. Uni kuitenkin tuli pakolla. Nukahdin, mutta heräsin keskiyöllä. Vilkaisin oviaukkoon, ja aloin kiljua. Aku seisoi siellä pelottava ilme naamallaan täysin liikkumatta, minua tuijottaen. Kiljuin niin kovaa kuin pystyin, enkä ymmärtänyt miksi vanhempani eivät heränneet siihen. En kuitenkaan jaksanut kiljua enää, joten tuijotin vain Akua sydän pampaten. Noin puolen tunnin jälkeen kuitenkin nukahdin. Seuraavana aamuna Aku oli kadonnut. Vanhempani kertoivat etteivät olleet kuulleet mitään kiljumista. Olin varma ettei viime-yön tapahtuma ollut unta. Sitten tajusin jotain. Syöksyin niin kovaa kuin pystyin huoneeseeni, nappasin numeron 0 pöydältäni ja paiskasin sen ikkunasta. Samaan aikaan joku nuori poika käveli siitä ohi. Hän huomasi taskukirjan lojuvan maassa. Sitten hän nosti sen, ja vei sen kotiinsa. Minä säälin häntä. Minä todellakin säälin häntä.